Kymmenysvitsejä huumorintajuisille

Kaksi haaksirikkoutunutta rantautui pienelle saarelle. Toinen alkoi heti huutaa.
- Me kuolemme tänne! Täällä ei ole edes vettä! Me kuolemme tänne!
Toinen nojasi huolettomana saaren ainoaan palmuun.
- Älä huolehdi, hän sanoi, minä ansaitsen 20.000 euroa kuukaudessa.
- Ei sinun rahoistasi ole täällä mitään hyötyä, me kuolemme tänne!
- Sinä et ymmärrä, minä ansaitsen 20.000 euroa kuussa ja maksan niistä kymmenykset. Seurakuntani rahastonhoitaja kyllä löytää minut.
Mies kuoli ja meni taivaaseen. Pietari johdatti hänet helmiportin läpi ja pitkin kultaista katua. He ohittivat hienon kartanon toisensa jälkeen mutta pysähtyivät lopulta ränsistyneen hökkelin eteen. Mies katsoi Pietariin ihmeissään.
- Tässäkö minun pitää asua vaikka täällä on niin monta hienompaakin asuntoa?
- Tein parhaani, vastasi Pietari, sillä vähällä, mitä sinä tänne lähetit.
Rikas mies tiesi kuolevansa pian. Hän vetosi Jumalaan, että saisi tuoda mukanaan taivaaseen edes pienen osan suunnattomasta omaisuudestaan. Jumala suostui ja mies pakkasi matkalaukun täyteen kultaharkkoja. Taivaan portilla Pietari pysäytti miehen.
- Mitä sinulla on laukussasi, hän kysyi mieheltä.
Mies avasi laukkunsa ja näytti.
- Oletpa sinä erikoinen tapaus, sanoi Pietari, sinä toit mukanasi laukullisen katukiviä.
Pastori tiedusteli ystävältään, joka oli maanviljelijä, mitä tämä haluasi antaa Jumalalle.
- Jos sinulla olisi kaksi taloa, antaisitko toisen Jumalalle?
- Kyllä antaisin, viljelijä vastasi empimättä.
- Jos sinulla olisi kaksi lehmää, antaisitko toisen Jumalalle, pastori jatkoi.
- Varmasti antaisin, mies lupasi.
- Entä jos sinulla olisi kaksi sikaa, antaisitko niistäkin toisen Jumalalle?
- Hei pastori, tuo ei ole enää reilua! Sinähän tiedät, että minulla on kaksi sikaa.
Eräänä sunnuntaina pastori nousi puhumaan ja sanoi:
- Minulla on teille sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on, että meillä on tarpeeksi rahaa nuorisotyöntekijän palkkaamiseen. Huono uutinen on, että nämä rahat ovat vielä teidän taskuissanne.
Pastori oli ensimmäistä kertaa vierailulla seurakunnassa. Puheen jälkeen pantiin hattu kiertämään puhujan matkakulujen peittämiseksi. Hattu kiersi seurakunnassa virren ajan ja palasi pastorin luokse aivan tyhjänä. Hän katsoi tyhjää hattua, nosti katseensa ja aloitti rukouksen:
- Kiitos Herra, että sain heiltä sentään hattuni takaisin.
Laiva oli haaksirikkoutunut ja miehistö pelastunut täpärästi pelastusveneeseen. Sekä kapteeni että miehistö olivat kiitollinen pelastumisestaan.
- Olisi varmaan kohtuullista, sanoi kapteeni, että kiittäisimme Jumalaa ja lausuisimme rukouksen tai veisaisimme virren. Osaako joku rukoilla, laulaa tai suorittaa jonkun muun kirkollisen toimituksen?
- Minä voisin, vastasi eräs merimies, vaikka kerätä kolehdin.
Pyhäkouluopettaja opetti lapsille kuinka kirkossa tulee käyttäytyä. Hän aloitti kyselemällä lapsilta, kuinka heidän vanhempansa ovat opettaneet heitä käyttäytymään sellaisissa paikoissa kuin hienoissa ravintoloissa.
- Ei saa leikkiä ruualla, sanoi yksi lapsista.
- Ei saa olla liian äänekäs, sanoi toinen.
- Entäpä sinä nuori mies, kysyi pastori, mitä sinun vanhempasi sanovat sinulle ennen ravintolaan menemistä?
- He sanovat, että koitetaan tilata jotain sellaista, että selvitään oikein halvalla.
Isoäiti antoi tyttärenpojalleen kaksi kolikkoa ja sanoi:
- Laita toinen näistä kolehtiin, toisen voit käyttää sitten jäätelöön kirkon jälkeen.
Matkalla kirkkoon seuraavana aamuna poika piti kolikoita kädessään. Epähuomiossa toinen kolikoista kuitenkin putosi pojan kädestä ja vieri pojan silmien edessä katua pitkin kunnes putosi viemärinkannen ritilöiden välistä.
Poika tirkisti luukun raoista alas ja totesi itsekseen:
- Sinne se Jumalan kolikko sitten katosi.
Tämä viimeinen ei ole kymmenysvitsi, eikä vitsi ollenkaan. Se on vain niin hyvä pikku tarina, että laitan sen tähän.
Vanhemmat toivat lihavan pojan viisaan miehen luokse.
- Oi, viisas mies, poikamme syö liikaa sokeria ja voi huonosti. Sanokaa hänelle, että hänen on syötävä vähemmän sokeria.
- Tuokaa poika takaisin luokseni kahden kuukauden kuluttua, vastasi viisas mies.
Kahden kuukauden kuluttua vanhemmat tulivat takaisin poikansa kanssa.
- Kuule lihava poika, sanoi viisas mies, syö vähemmän sokeria, niin voit paremmin.
Vanhemmat hämmästyivät viisaan miehen yksinkertaisesta neuvosta.
- Miksi ette voinut antaa tuota neuvoa jo kaksi kuukautta sitten?
- Kaksi kuukautta sitten, vastasi viisas mies, minä vielä söin sokeria.