Väite: Kymmenysvaroja käytetään väärin

On totta, että huijarit ovat käyttäneet ja käyttävät hyväksi kristittyjen anteliaisuutta. Väärinkäytökset voivat ilmentyä monella eri tavalla. Vähimmillään on kyse vain huonosta taloudenpidosta ja huolimattomuudesta, pahimmillaan järjestelmällisestä taloudellisesta hyväksikäytöstä.

Tällainen toiminta on ankarasti tuomittavaa. Tietääkseni varsinaiset taloudelliset väärinkäytökset ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Enemmän virheitä tehdään siinä, että vaikka rahat sinänsä käytetään (moraalisesti) oikein, niitä ei käytetä (strategisesti) oikeisiin kohteisiin.

Myös antajalla itsellään on mahdollisuus pyytää selvitystä siitä, miten vastaanottaja on annetut varat käyttänyt. Sellainen henkilö, seurakunta tai järjestö, joka hoitaa asiansa avoimesti ja rehellisesti, kykenee myös antamaan selvityksen varainkäytöstään.

Jonkinlaisen tilivelvollisuuden syntyminen auttaa myös vastaanottajaa siten, että kiusaus väärinkäytökseen vähenee. Ota kuitenkin huomioon, että ei ole mielekästä rakentaa liian pikkutarkkaa seuranta- ja raportointijärjestelmää, sellainen syö sekä luottamusta että voimavaroja.

Malakian kirjan kolmannessa luvussa puhutaan kymmenyksistä. Edellisessä luvussa varoitetaan pappeja. Selvälle suomenkielelle käännettynä siinä sanotaan, että Jumala heittää (anteeksi kielenkäyttö) paskat (=suolet sontineen) vilpillisten pappien silmille.

Minä [Herra Sebaot] lähetän siunauksen tilalle kirouksen, koska ette vilpittömin sydämin kunnioita minua. Minä teen teidän sukunne kelvottomaksi papin tehtävään. Minä paiskaan uhrieläintenne suolet sontineen teidän silmillenne, viskaan juhlienne jätteet kasvoillenne, ja teidät itsennekin heitetään tuohon samaan tunkioon. (Mal. 2:1-3) [1938] [1992]

Väärinkäyttäjille käy siis huonosti. Eikä vain heille vaan koko heidän sukunsa (ammattikuntansa, ikäpolvensa, seurakuntansa, tunnustuskuntansa) saa väärinkäyttäjän leiman. Siinä, missä Jumala koettelee kaikkia uskovia antamisasiassa, siinä myös vastaanottajia koetellaan ja seurataan tarkasti.

Varsinaisesti ja loppujen lopuksi annamme kuitenkin Jumalalle itselleen. Antaja saa täyden siunauksen antamisestaan vastaanottajan toiminnasta huolimatta. Näin ollen väärinkäytöksiä ei voi pitää perusteluna kymmenyksistä kieltäytymiselle.