Väite: Kun Uusi testamentti ei käske maksamaan

Kymmenyksiä vastustetaan myös sillä perusteella, että Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jossa käsketään maksaa kymmenykset. Uusi testamentti puhuu vähän kymmenyksistä, niihin viitataan suoraan vain neljässä kohdassa (Raamatun suorat viittaukset kymmenyksiin).

Väitteen takana on halu erottaa Uusi ja Vanha testamentti toisistaan ja valita Vanhasta testamentista vain tietyt kohdat mukaan ja jättää muut huomiotta. Tällaista valintaa harjoittavat päätyvät nopeasti siihen, että jäljelle ei jää mitään luotettavaa.

Kristityt ovat aina pitäneet koko Vanhaa testamenttia Jumalan sanana. Esimerkiksi kymmenen käskyn on katsottu koskevan myös kristittyjä. Tämä siitä huolimatta, että Uusi testamentti ei käske pyhittää lepopäivää eikä kiellä Jumalan kuvan tekemistä tai Herran nimen turhaa lausumista.

Usein samassa yhteydessä, kun todetaan, että Uusi testamentti ei käske maksamaan kymmenyksiä, noustaan yleensäkin lakia vastaan selittäen, että Kristus on poistanut lain. Vaikka Uusi testamentti sitten käskisikin maksamaan kymmenykset, ei sitä käskyä tarvitsisi näiden vastustajien mielestä kuitenkaan noudattaa.

Muutenkin näyttää siltä, että kymmenysten vastustajien ajattelu ja perustelut pyörivät kovin tiivisti lain ja käskyjen alueella. Heiltä tuntuu hukkuneen kymmenysten positiiviset puolet: lupaukset ja siunaukset.

Minulle itselleni kymmenyksissä ei ole tärkeintä kysymys: "onko kristityn pakko maksaa kymmenykset". Mielenkiintoisempaa on kysymys: "siunaako Jumala minua ja talouttani, kun maksan kymmenykset". Vastaus tähän on sekä Vanhan että Uuden Testamentin valossa: "kyllä".