Väite: Kymmenyksensä voi käyttää itse

Kymmenysten vastustajat sanovat aivan oikein, että juutalaisille annettiin lupa käyttää itse osa kymmenyksistä syömiseen, juomiseen ja iloitsemiseen Jumalan edessä yhdessä perheen ja leeviläisten kanssa. Mitä tämä sitten tarkoittaa uuden liiton aikana, siitä olen eri mieltä heidän kanssaan.

Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata. (5 Moos. 14:26-27) [1938] [1992]

Kymmenysten vastustajat sanovat, että meidänkin tulisi siis kerätä rahaa kerran vuodessa pidettää suurtaa kymmenysvaroilla rahoitettua syömis- ja juomistapahtumaa varten. He eivät kuitenkaan itse tee näin eivätkö tosissaan ehdota sitä muillekaan vaan haluavat saivarren kiemurrella irti kokonaan kymmenyksistä.

Oikein ymmärrettynä asiassa on kysymys siitä, että kun maksamme kymmenyksiä omaan seurakuntaamme, maksetut rahat palautuvat monella tapaa takaisin omaksi hyväksemme. Omilla kymmenyksillämme rahoitamme esimerkiksi kokoontumistilamme, sen lämmityksen ja pehmeät (tai kovat) penkit.

Omilla kymmenyksillämme "ostamme" itsellemme ja (hengelliselle) perheellemme monenlaista "ravintoa" ja "palveluita": saarnapalvelua, kuoropalvelua, lastenhoitopalvelua, sielunhoitopalvelua jne. Kymmenysvaroilla me maksamme myös "leeviläistemme" eli hengellisten työntekijöiden palkat. Niiltä osin kun kymmenyksemme jäävät omaan seurakuntaamme, me käytämmekin ne itse.

Osan antamisestamme tulisi olla sellaista, että se ei palaudu edes välillisesti omaksi hyödyksemme. Pidä oman seurakuntasi tarpeet mielessä mutta ole samalla avoin sille, jos Jumala haluaa ohjata osan antamisestasi esimerkiksi kristillisten järjestöjen tai köyhyyden vastaisen työn tukemiseen.