Väite: Jumala rakastaa vain iloista antajaa

Kymmenysten vastustajat lukevat alla olevasta Raamatun kohdasta sen, että jokainen voi itse päättää antaako ja jos antaa, mikä on hänelle oikea määrää. Pahimmillaan siitä luetaan, että jos vähäkin antaminen tuntuu yhtään vaikealta, ei tarvitse antaa ollenkaan.

Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. (2 Kor. 9:6-7) [1938] [1992]

Varmasti Jumala rakastaa iloista antajaa, eikö niin. Mutta rakastaako Jumala vain niitä, jotka tottelevat häntä iloisesti. Eikö myös niitä ja kenties varsinkin niitä, jotka tottelevat häntä silloinkin, kun se on vaikeaa tai tekee jopa kipeää?

Entä jos ei riittäkään se, että vain annamme, vaan Jumala odottaa, että teemme sen anteliaasta, kiitollisesta ja iloisesta sydämestä. Entä jos Jumalan rakkaus ja antaminen juuri tekevätkin iloiseksi?

Tämä Raamatun kohta itse asiassa kehoittaa:

jokaista meitä osallistumaan kristillisen työn rahoittamiseen (kukin antakoon...)
tekemään harkitun päätöksen antamisesta, ei jättämään sitä hetken mielijohteen varaan (...sen mukaan kuin on päättänyt...)
tutkimaan motiivejamme ja työstämään niitä, jos tarve vaatii (...ei vastahakoisesti eikä pakosta...)

Joka näin tekee, häntä Jumala rakastaa (...sillä iloista antajaa Jumala rakastaa).