Kuinka aloitin kymmenysten maksamisen

Olin 20-vuotias ensimmäisen vuoden teologian opiskelija ja istuin sunnuntai-illan kokouksessa kuuntelemassa, kun saarnamies puhui tuhlaajapojasta. Minä en osannut oikein keskittyä aiheeseen vaan mielessäni pyöri jotakin muuta.

Kevätlukukausi oli lopuillaan, samoin opiskelijapojan rahat. Itse asiassa taskussa oli enää viimeinen satamarkkanen. Oli selvää, että se ei kuitenkaan riitä ensimmäiseen kesätyötiliin asti, joten mitään menetettävää minulla ei oikeastaan ollut.

Aikaisemmin en ollut koskaan laittanut setelirahaa kolehtiin, yleensä jonkun kolikon kuitenkin. Nyt päätin pelata upporikasta rutiköyhää ja kun uhrikoppa laitettiin kiertämään, laitoin siihen sataseni eli kaiken, mitä minulla oli.

Ettei tämä nyt kuulostaisi ylidramaattiselta, on kerrottava, että olin muuttanut kesäksi asumaan vanhempieni luokse ja tiesin, että he kyllä pitäisivät minusta huolta, jos omat rahani loppuisivat mutta kuitenkin.

Edellisenä talvena seurakuntani kautta oli etsitty nuoria, jotka haluaisivat toimia ystäväpalvelun kautta kehitysvammaisten ystävinä. Olin mennyt mukaan ja käynyt tapaamassa muutaman kuukauden ajan ikäistäni lievästi kehitysvammaista miestä.

No, kaikki rahat oli laitettu uhrikoppaan, joten se siitä ja kotiin nukkumaan. Seuraavaana aamuna nukuin pitkään, heräsin vasta, kun postia jaettiin. Unen tokkurassa menin katsomaan, mitä ovesta oli tipahtanut.

Minulle oli tullut kirje ystäväpalvelusta. Avasin kirjeen ja ensin uskomatta silmiäni luin ihmetyksen vallassa, että minulle maksetaan yli tuhat markkaa korvausta kehitysvammaisen ystävänä toimimisesta. En minä ollut tiennyt, että siitä maksetaan.

Tulkitse ja ymmärrä sinä tapahtunut, niin kuin haluat mutta minun suhtaumiseni rahaan tämä tapaus mullisti. Olin antanut viimeiset rahani Jumalalle ja seuraavana aamuna Hän antoi ne minulle kymmenkertaisesti takaisin.

Tämän tapauksen jälkeen, yhtä kriisien täyttämää vuoden jaksoa lukuunottamatta, olen maksanut kymmenykset tuloistani. Tänään, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, en ole köyhä enkä kovasti rikaskaan mutta olen elämässäni kokenut sekä Jumalan erityistä huolenpitoa että suurta rauhaa ja vapautta raha-asioissa.