Varakas samarialainen

Jeesuksen kertomus Laupiaasta samarialaisesta on eräs Raamatun tärkeimmistä kertomuksista. Sen pääopetus huolenpidon osoittamisesta on muokannut sekä uskonnollista että yhteiskunnallista ajattelua kaikilla kristinuskon vaikutuspiirissä.

Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' (Luuk. 10:33-35) [1938] [1992]

Laupias samarialainen on synonyymi heikoista huolehtimiselle. Hänen kykynsä tuntea myötätuntoa on esikuva meille kaikille. Yllä oleva lyhyt lainaus kertoo hänestä kuitenkin myös yllättävän paljon muuta:

Hänen myötätuntonsa muuttui välittömästi käytännön toiminnaksi:
- hän meni miehen luo, puhdisti ja sitoi haavat
Hän oli varustautunut hyvin matkalle:
- hänellä oli mukanaan sekä öljyä, viiniä että sidetarpeita,
- hänellä oli juhta, jolla teki matkaa.
Hän oli riittävästi voimia jäljellä (matkanteosta huolimatta):
- hän kykeni nostamaan miehen juhtansa selkään.
Hän sitoutui autettavaansa ja toimi pitkäjänteisesti:
- vei autettavan majataloon jatkohoitoon
- lupasi tulla takaisin myöhemmin.
Hänellä on riittävästi varoja miehen auttamiseksi:
- kaksi denaaria majatalon isännälle,
- lupasi korvata lisäkulut takaisin tullessaan.
Hän jakoi vastuuta myös muille:
- pyysi majatalon isäntää hoitamaan miestä.
Ne, jotka tunsivat hänet, luottivat häneen:
- majatalon isäntä jäi odottamaan korvausta lisäkuluista.

Laupias samarialainen oli mies, jolla oli sekä sydän paikallaan että omat asiat kunnossa. Hän oli yhtä aikaa sekä halukas että kykenevä huolehtimaan tiellä puolikuolleena makaavasta pahoinpitelyn uhrista.

Tapaamme kaikki lähimmäisiä, joita on kohdeltu pahoin eri tavoin ja jotka ovat jääneet ilman apua. Tehtävämme on auttaa heitä ja siksi meidän on Laupias Samarialaisen tavoin huolehdittava kyvystämme auttaa.

Onko sinulla, auttamishalun ohella, riittävästi taitoja (psykologisia, hengellisiä), suhteita (ystäviä, pastoria, pienryhmää, seurakuntaa) ja varoja (voimavaroja, aikaa tai rahaa, jos sitä tarvitaan), että kykenet auttamaan silloin, kun lähimmäinen tarvitsee apua?