Antaminen on tapa todistaa

Tänä aikana - ja luultavasti ihan kaikkina muinakin aikoina - ihmiset rakastavat rahaa. Raha on kieli, jota ymmärretään kaikkein parhaiten ihan missä kulttuurissa hyvänsä ja ihan missä päin maailmaa tahansa. Se, joka puhuu rahan kieltä, saa kaikkien muiden huomion.

Vähätellen sanotaan, että eihän rahalla kuitenkaan saa kaikkea. Mieti tarkemmin! Raha on juuri siksi niin kiehtovaa, että sillä todellakin saa lähes kaikkea. Rahalla saa hyvin pitkälle - halusimmepa myöntää sitä tai ei - ystäviä, turvallisuutta, terveyttä, arvostusta, rakkautta ja onnea. Mammona ei ole vain olevinaan Jumalan kilpailija.

Rahan tarjoama mahdollisuus elää turvallista ja onnellista elämää lumoaa monet ja raha riittää useimmille ihmisille elämän tarkoitukseksi. Saavuttaaksemme nämä ihmiset, joiden elämän keskipisteessä ovat aineelliset arvot, meidän on puhuttava heille heidän kieltään: rahan kieltä. Meidän on sanottava heille - heidän kielellään - että me suhtaudumme rahaan ja elämään eri tavalla kuin he.

Tämän me teemme antamalla ja maksamalla kymmenyksiä. Näiden ihmisten ensimmäinen selitys on, että meidät on pakotettu tai että me itse hyödymme antamisesta. Kun heille selviää, että teemme sen vapaaehtoisesti ilman, että siitä on mitään välitöntä hyötyä meille itsellemme, herätämme heissä todellista kiinnostusta ja ihmetystä.

Kaikkinainen laupeuden harjoittaminen, on aina ollut ikään kuin aura, joka on kulkenut kristinuskon muun julistamisen edellä osoittaen konkreettisilla teoilla, että kristinuskossa sanat ja teot vastaavat toisiaan. Köyhien ja sairaiden auttamisen lisäksi antamisemme puhuttelee tämän ajan ihmistä kenties sillä ainoalla kielellä, jota hän kykenee ymmärtämään.