Vastaus Petrin kirjoitukseen

Petrin muistuttaa tosi, tosi tärkeistä asioista: olemme läpikohtaisin, motiivejamme myöten ja vieläkin syvemmeltä, turmeltuneita, ilman mitään ansioita. Ainoa, mitä meillä on Jumalan edessä, on Kristuksen armo.

Jos tämä ei ole uskomme, opetuksemme, pyhityksemme, elämämme, arvojemme, valintojemme, palvelumme ja antamisemme perusta, on kaikki edellä mainittu ja kaikki muukin turhaa.

En ole yllättynyt siitä, että Petri löytänyt sivuilta niin monta "ristiriitaa" eli asiaa, joka sanotaan toisaalta näin ja toisaalta noin. Havainto kuvaa hyvin sekä tätä sivustoa, kymmenyksiä erityisesti että koko kristinuskoa yleisesti.

Monet Jumalan maailman asiat ylittävät suoraviivaisen ajattelukykymme. Siksi ymmärrämme niitä joskus paremmin ristiriitojen (minä olen syyllinen, Kristus kärsii), jännitteiden (usko ilman tekoja on hyödytön) ja paradoksien (joka kadottaa elämänsä, löytää sen) avulla. (Jes. 53:4-5) [1938] [1992], (Jaak. 2:20) [1938] [1992], (Matt. 16:25) [1938] [1992]

Uskon ja tekojen, vanhurskauttamisen ja pyhittymisen, välistä "ristiriitaa" ei liene edes tarkoitettu ratkaistavaksi. Se on kaksinapainen jännitekenttä, jossa meidän on vain opittava elämään.

Alla on yksi monista Raamatunkohdista, jossa puhutaan "kylvämisestä ja niittämisestä" eli tekoihimme liittyvistä seurauksista. Siinä rinnastetaan käsitys siitä, ettei Jumala maksa palkkaa, ateismin pääväitteeseen, ettei Jumalaa ole olemassa.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. (Hepr. 11:6) [1938] [1992]

Esko Särkkälä