Juha: Kristuksessa avautuu oikeus siunaukseen

Ilostuin kovasti löytäessäni sivustosi. On erittäin hyvä, että antamisesta opetetaan, siitä kun valitettavasti ei jostain syystä rohjeta opettaa. Kyseeessä tuntuu olevan lähes tabu suomalaisessa kristillisyydessä. Onko tässä suomalaisilla erityisen heikko kohta?

Amerikkalaisilla ei tunnu tätä ongelmaa olevan. Siellä anteliaisuuteen kannustetaan myös muualla kuin kirkoissa. Yhdysvallat rahoittaa valtavasti erilaisia kansainvälisiä hankkeita ja avustusoperaatioita. Kristillisen uskon levittämisessä Yhdysvallat on evankelioinnin ja lähetystyön rahoittamisessa omaa luokkaansa. Yleensäkin olen havainnut amerikkalaisten kanssa toimiessani aivan toisenlaisen avoimen suhtautumisen antamiseen, kuin esimerkiksi suomalaisilla. Ei ihme, että Yhdysvallat on maailman vaurain maa.

Mielestäni on kummallista kaksinaismoralistista ajattelua se, että ei toisaalta odoteta Jumalalta siunausta ja toisaalta sitä kumminkin sitten rukoillaan! Minkälaisesta jumalakuvasta se oikein kertoo? Ja kumminkin Jumalahan on kaiken hyvän lähde. Häneltä tulee siunaus ja Hän haluaa siunata omiaan. Hänhän on hyvä Isä, joka antaa lapsilleen leivän eikä kiveä.

Siitä osoituksena Hän antoi Kalleimpansa, Poikansa, jotta meitä rasittava ja kirouksen otteessa pitänyt velkakirja saatiin mitätöidyksi. Emme ole enää synnin orjia! Samalla meille avautui myös oikeus siunaukseen kaikilla elämämme osa-alueilla, aivan kuten Jumala siunasi Aabrahamia kaikilla hänen elämänsä osa-alueilla - talous oli vain yksi osa-alue.

Mielestäni tasapainoista kristillisyyttä on se, että voi iloita lahjoista, joita Jumala haluaa omilleen antaa - on se sitten henkistä tai fyysistä terveyttä, hengellistä hyvää, ihmissuhteissa menestymistä tai taloudellista siunausta - ja samalla kuitenkin olla kiinnittämättä itseänsä enemmän lahjoihin kuin lahjojen Antajaan. Mikäli tällainen asenne voi ihmisellä säilyä, hän on todellinen Huoneenhaltija, joka hallinnoi kaikkea Jumalalta saamaansa hallinnoitavaa oikein ja sen hedelmät ovat hyvät.

Kyllä meidän mielestämme tulee ilolla vastaanottaa kaikkea hyvää ja myös aktiivisesti odottaa Jumalan huolenpitoa kohdallamme. Tästä mielestäni julistaa erityisen hyvin myös luonto, jossa kylvämisen ja niittämisen periaate toimii.

Olisi aika hassua käyttäytymistä maamieheltä kylvää mielestään hyvään muokattuun maaperään runsaasti siementä ja olla odottamatta mitään kasvua kylvöstään! Kyllä hän odottaa varmasti kasvua. Ei hän itse pysty kasvattamaan kylvöään, vaikka tekee tietysti kaikkensa luodakseen kasvulle mahdollisimman otolliset olosuhteet. Kuitenkin se, kuinka siemen itää ja kasvaa ja ajallaan tuottaa hedelmän on Jumalan sisäänrakentama järjestelmä siemenen sisässä. Siinä kylväjällä ei ole mitään ansiota.

Samalla tavalla meidän tehtävänämme on toimia kylvömiehinä ja kylvää hyvää siementä hyvään maaperään, josta Jumala sitten kasvattaa Hänen ajallaan ja tavallaan moninkertaista satoa. Kyllä meidän tulee myös odottaa satoa, siunata tekemäämme kylvöä ja kiittää siitä mitä Jumala näkee hyväksi meille kylvöstä satoa antaa. Kehoittihan Paavalikin tekemään pitkäjänteisesti hyvää työtä, jotta voimme ajan mittaan myös leikata siitä hyvää satoa.

Siunausta Sinulle tähän hyvään kylvötyöhön, jota tämän nettisivuston kautta teet.

Juha 6.2.2006