Johanna: Katseeni on kääntynyt pois itsestäni

Uskovana olen tiennyt Raamatun kehoitukset kymmenysten maksamisesta. Kuitenkin ensimmäisen kerran pysähdyin asiaa oikein ajattelemaan ja viisautta ja rohkeutta rukoilemaan vasta viime kesänä Hengen uudistuksen päivillä Riihimäellä.

Olin raamattutunnilla, jossa asia tuli esille. Olin tähän asti harrastanut rahan antamista hyviin tarkoituksiin mutta ajatus kymmenyksistä tuntui liian pelottavalta. Pyhä Henki alkoi kuitenkin tehdä työtä minussa. Rukoilin, hankin kirjallisuutta ja tein ihan konkreettisen tilisiirronkin. Maksoin ensimmäiset kymmenykset ihan hyvällä, mutta vähän "huteralla" mielellä heinäkuussa 2009.

Olen rukoillut, että saisin sydämelleni selkeän kohteen, mihin antaa kymmenykset ja koen, että näin on nyt käynytkin. Tämän kuluneen kahdeksan kuukauden aikana Jumala on pitänyt huolen, että kymmenysten tarkoitus on sisäistynyt ja syventynyt. Koin ennen tätä kymmenysten antamiseen aloittamista täydellisen uupumisvaiheen elämässäni ja se opetti minulle, että kykyni ansaita rahaa työtä tehden on loppujen lopuksi täysin Jumalan kädessä. Se, että saan yleensä palkasta elantoni, on Jumalan työtä. Samoin olin läheisen kuoleman kautta ymmärtänyt sen, että ei täältä maan päältä saa mitään mukaansa, joten omavoimaisuus ja tavaraan sydämensä kiinnittäminen ovat olleet Jumalan oppitunninaiheina minulle.

Mitä sitten on tapahtunut?

Rahat ovat riittäneet perheen elatukseen erittäin hyvin.
Jostakin syystä suvun vanhukset ovat antaneet rahaa nuorilleni. Ehkä Herra on halunnut nuorilleni näyttää, että äidin kymmenystenmaksu ei ole heiltä pois. Isovanhemmat eivät kymmenymaksuistani mitään tiedä.
Omat tuloni ovat nousseet tänä aikana. Syyt ovat olleet ihan realistiset, mutta en osannut odottaa näitä korotuksia.
Minussa on tapahtunut muutos: iloitsen jollakin tapaa enempi tosi edullisista harrastuksista, kuten luonnossa kulkemisesta, tavallisista uimahallireissuista, lukemisesta ja muusta syvemmin. En enää saa entisenkaltaista iloa shoppailuista. Enemmän iloa tuottaa se, kun huomaan torjuvani jonkin houkutusoston. Tuo ei ole edes vaatinut suurta hengentaistelua, niin vain on tapahtunut.
Sain ajan kunnalliseen hammashoitoon ja siellä hyvää hoitoa. Aiemmin olen melkeinpä aina turvautunut yksityiseen, koska kunnaliseen en ole päässyt.
Jollakin tapaa omaa oloani ihmisenä on helpottanut se, että kymmenysten kautta näen itseni paremmin osana Jumalan luomaa kokonaisuutta eli fokus elämässäni on laajentunut ja omilla tekemisilläni koen konkreettisesti sen, että olen yksi muurahainen tai soturi tai pilari Jumalan rakennelmassa ja minulla on tässä tehtäväni. Vaikka kymmenykseni eivät rahassa ole järin suuri anti, on se kuitenkin jotakin ja Herra sen siunaa kuin pienen pojan eväät. Minua se auttaa kääntämään katseen pois itsestäni ja laajempi perspektiivi elämässä vie ahdistusta pois.
Kymmenysten myötä olen jotenkin ymmärtänyt antamisen muutakin merkitystä: koen ilona kutsua sisaria kotiin rukoilemaan ja koen esirukouksen yhä tärkeämmäksi. Tuo kaikki on ollut minulle hyväksi, jotta en enää murehdi niin paljon omia asioita ja pyöri omien pulmieni ympärillä. Tekeminen ja itsestä ulospäin suuntautuminen keventää omia ahdistuksia.
Sielunvihollinen on toki myös aktivoitunut siten, että osa läheisistäni on alkanut suhtautua minuun rahasampona ja käyttää taloudellisesti hyväksikin, mutta uskon, että Jeesus kääntää tämänkin omaksi parhaakseni. Tarvitsen kasvatusta siinä, että en ole liian altis antamaan ihmisille, joiden tarkoitusperät eivät ole rehdit vaan perustuvat ahneuteen tai laiskuuteen. Herra minua tuossa suuresti auttakoon ja myös tällaisia ihmisiä aikuisuuteen ja vastuullisuuteen kasvattakoon. sillä uskon Jumalan sellaisia haluavan.

Tärkein rohkaisija kymmenysten antamiselle on Raamatun lupaukset Jumalan huolenpidosta ja siitä, että kaikki on Jumalan ja Hänen käsissään.

Johanna 11.4.2010