Ari: Onko meillä olkiukko vai Elävä Jumala?

Haluaisin lyhyesti kertoa oman tarinani kymmenyksiin liittyen. Tulin uskoon syksyllä 2004 ja loppuvuodesta 2005 aloin käydä miesten raamattupiirissä. Muistaakseni seuraavana vuonna meillä oli ensimmäisen kerran puhetta siitä, mitä Raamattu opettaa kymmenyksistä. Silloin ei asuntovelkaisena olisi tullut mieleenikään maksaa senttiäkään. Sanoinkin piirissä, että voin antaa tilinumeroni jos haluatte auttaa. Niin tunsin sydämessäni.

Sen jälkeen jätin itseni (piilouduin?) seuraavan jakeen varaan (taakse?): Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. (2 Kor. 9:7) [1938] [1992]

Ajattelin, että Jumala tehköön itse minussa työtään, pelastuksesta maksamattomuus ei kuitenkaan ole pois.

Jumala siunasi perhettäni kaiken aikaa - lapsemme syntyivät terveinä 2005 ja 2007. Vaimoni tuli uskoon alkuvuodesta 2008. Vuoden 2009 alussa tuntui, että Jumala halusi rohkaista minua tutkimaan kymmenyksiä uudestaan. Kummasti Raamattu alkoi monessa mielessä aueta juuri Malakian kirjan kohdalta. Siellä Herrahan sanoo varsin suoraan: Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua. (Mal. 3:10) [1938] [1992]

Vuoden 2009 huhtikuussa puhuin asiasta vaimolleni ja päätin tehdä testin. Lupasin maksaa kymmenykset vuoden loppuun asti. Muistan vielä sanoneeni vaimolleni jotain tyyliin "katsotaan onko meillä joku olkiukko vai Elävä Jumala".

Pian tuon jälkeen Jumala alkoi valmistella minua: seurakunnan tilaisuuksissa puhuttiin ahdistuksista, kärsimyksistä. Koin omalle kohdalleni erityisesti puheen, jossa puhuttiin kullan puhdistamisesta. Tapahtumat yllättivät todella ja pelkäsin jo, että ei olisi pitänyt koetella Herraa tai että tein sen väärällä tavalla. Kesäkuun lopussa näet oli jo pakko jäädä sairaslomalle ahdistuksen ja masennuksen vuoksi.

Olen edelleen sairaslomalla. Kuitenkin, kun katson aikaa taakseni, näen että Jumala on valmistellut kaiken hienosti ja taitaen. Elämäni on monella tapaa eheytynyt ja parantunut. Suhteeni rahaan on muuttunut: se ei kahlitse enää - parhaimmillaan näen sen ihmisten välisenä keksintönä, joka on digitaalisia merkkejä sähköisillä papereilla. Vastuu taloudesta on tietysti olemassa.

Paljon on tapahtunut. Paljon enemmän mitä pelkillä kirjaimilla voi välittää. On ollut hetkiä, jolloin olen kironnut Luojani ja Vapahtajani, mutta aina olen saanut palata ristin juurelle - Golgatalle vuotanut veri riittää sittenkin! Ja kyllähän Isä lapsensa kiukuttelut kestää.

Tiedän myös sen, että matkani on vielä kesken. Välillä saan johdatuksen keitaalle, jotta jaksan taas jatkaa ahdistuksissa. Olen jättänyt itseni Jeesuksen käsiin ja Hän vie työnsä loppuun - minusta huolimatta.

Tuloni ovat pudonneet sairaspäivärahan myötä, mutta silti rahaa on "jotenkin vaan" riittänyt, enkä voi sanoa että olisin jäänyt mitään vaille. Eheytymisen myötä oikeastaan koen että olen saanut satakertaisesti takaisin: koko perheemme ei ole koskaan ollut näin onnellinen - kyynelistä huolimatta.

Miksi päätös koetella Herraa ajoittui juuri tapahtumien alkuun, on mielenkiintoinen kysymys. Ehkä vuoden loppuun mennessä olen viisaampi.

Ari 12.4.2010

PS. Ettei tarinani kuulostaisi ylihurskaalta, niin haluan kertoa, että perheessämme myös vaimo käy töissä ja hänellä on kymmenysten suhteen luonnollisesti oma vapaa tahto. Näin ollen olen saanut oman "testini" tehdä aika ihanteellisessa ympäristössä, jossa on oikeastaan aika helppo koetella Jumalaa - ja Hän on vastannut.